Fyysisen toimintakyvyn edistäminen alakoulussa - näkökulmia kentältä
Tämä artikkeli on julkaistu Liikunnan ja Terveystiedon opettajat Ry:n 2/26 lehdessä 30.4.2026.
Vuosi vuodelta vastaan tulee yhä enemmän oppilaita, joilla on vaikeuksia jaksaa työskennellä koulussa täyttä aikaa oppitunnille asetettujen tavoitteiden suuntaisesti. Tällä on iso vaikutus oppimiseen ja valmiuksiin, joita peruskoulu voi oppilaille antaa tulevaa elämää varten. Tässä artikkelissa pyrin havainnollistamaan, kuinka työssäni autan oppilaita saavuttamaan riittävää fyysistä toimintakykyä jaksamisen ja oppimisen tueksi.
Olosuhteet vaikuttavat oppimiseen
Olen kiitollisessa asemamassa opettaessani liikuntaa, sillä puitteet oppilaiden liikuttamiseen koulussamme ovat kunnossa. Opetan 27 oppilaan luokkaa yhdessä toisen opettajan ja vähintään yhden koulunkäynninohjaajan kanssa. Käytössämme on kolmeen lohkoon jaettava sali ja riittävä välineistö, mikä helpottaa eriyttämistä ja sujuvaa tuntityöskentelyä. Myös koulun lähiympäristö tukee monipuolisen liikuntakasvatuksen toteutumista. Olemmekin päässeet iloitsemaan hyvästä kehityksestä, millä on ollut suuri vaikutus oppilaiden työskentelymotivaatioon.
Nykyiset käytänteet liikkumisen lisäämiseksi eivät ole tuoneet toivottua tulosta
Kunnassamme on hyödynnetty useita valtakunnallisia liikkumisen edistämistoimia, kuten Liikkuva koulu-, kerhotoiminta- ja Suomi liikkeelle -ohjelmia. Näiden vaikutus on kuitenkin vaihdellut kontekstista riippuen, ja erityisesti vähän liikkuvien tavoittaminen on osoittautunut haasteelliseksi. Vuosien aikana opettamieni ryhmien MOVE! -mittausten tulokset eivät ole mielestäni merkittävästi poikenneet valtakunnallisista keskiarvoista.
Työskentelen maaseudulla, jossa oppilaiden kuljetusmatkat ovat pitkiä ja monilla oppilailla pääsy iltaharrastuksiin on haastavaa. Olemme kuitenkin kuntana pystyneet mielestäni noudattamaan liikkumisen edistämistoimien tahtotilaa hyvin. Esimerkiksi harrastamisen Suomen mallin -kerhojen osallistujamäärät lähes tuplaantuivat, kun kuljetusoppilaatkin pääsivät osallistumaan niihin.
Näistä toimista huolimatta vaikutukset lasten fyysiseen toimintakykyyn eivät ole olleet riittäviä. Iso osa lapsista liikkuu vapaa-ajallaan liian vähän, eikä koulun puitteissa tarjotun liikunnan määrä ole riittänyt kohentamaan tilannetta merkittävästi.
Tietoisuuden lisääminen riittävän fyysisen toimintakyvyn saavuttamisen tukena
Kodit ovat avainasemassa lasten liikkumisen edistämisessä. Uskon, että vanhemmat kiinnittäisivät lastensa liikuntaan nykyistä enemmän huomiota, mikäli tietäisivät, mitä riittävän fyysisen toimintakyvyn saavuttamiseen konkreettisesti vaaditaan. Näen, että liikunnanopetukseen kytketyn neuvonnan avulla pystyisimme luontevasti lisäämään tietoutta riittävän liikunnan määrästä ja laadusta. Liikuntatunnit, aktiiviset koulumatkat, arjen ja vapaa-ajan liikkuminen sekä koulupäivän sisällä tapahtuva liikkuminen yhdessä konkreettisten tavoitteiden ja toimien vaikuttavuuden seurannan kanssa olisivat mielestäni toimiva ratkaisu nykykäytänteiden kehittämiseksi.
Motoristen taitojen ja fyysisen kunnon välinen yhteys on kiinnostanut minua jo opiskeluajoista lähtien. Työni ohessa olen koonnut alkeistaidoista asteittain vaikeutuvan harjoitepohjan, jossa erilaiset liikkumis‑, välineenkäsittely‑ ja kehonhallintatehtävät kehittävät myös voimaa ja kestävyyttä. Tutkin 2018 valmistuneessa gradussani motoristen taitojen ja fyysisen kunnon välistä yhteyttä näiden harjoitteiden avulla. Keskeisin havainto tuloksissa oli, että kestävyyskunto ja liikkumistaidot korreloivat parhaiten myös motoristen taitojen ja muiden fyysisen kunnon osa-alueiden kehittymistä alakouluikäisillä.
Olen verrannut kehittämissäni tehtävissä edistymistä Move!-mittausten riittävälle fyysiselle toimintakyvylle asetettuihin tuloksiin. Sen pohjalta olen määrittänyt sekä fyysisen kunnon osa-alueille että motorisille taidoille viitteelliset suositusarvot kolmannesta kuudenteen luokkaan saakka.
Seuraamme oppilaiden kehitystä kirjaamalla tulokset suorituskorttiin kerran lukukaudessa ja ne menevät myös kotiin vanhempien nähtäväksi. Tämä ohjaa oppilasta ylläpitämään ja tukemaan fyysistä toimintakykyään OPS, T5, yhtä kymmenestä opetukselle asetetusta tavoitteesta. Käymme pilkottuja tavoitteita ja tuloksia läpi oppilaiden kanssa, jotta jokainen oppilas voisi ymmärtää harjoittelun merkityksen, havaita kehityksensä ja iloita siitä. Seuranta suhteutetaan Move!‑tuloksiin esimerkinomaisesti, ei ohjeistuksena.
Kestävyyskunnon kehittymisen seuranta 3.-6. luokalla
Otan esimerkiksi kestävyyskunnon kehittymisen, jota seuraamme 15 minuutin reippailun avulla. Kehittymisen seuranta toimii oppilaan motivoinnin välineenä, eikä liity liikunnan arvosanaan. Noin 2000 metrin tuloksella on mahdollista saavuttaa 5. luokan Move!-mittauksissa kestävyyskunnossa keskimmäinen kategoria. Tällöin fyysinen toimintakyky olisi terveyttä ja hyvinvointia ylläpitävällä tasolla.Riittävä kestävyyskunto helpottaa
käsinseisonnan oppimista.
Seurannassa käytämme suuntaa antavia välitavoitteita. Kolmannen luokan syyslukukaudella 15 minuutin reippailuun asetettu ohjeellinen tavoitetulos on 1450 metriä. Kun tavoitteen jakaa pienempiin osiin, se tarkoittaa, että lähtötasosta tuloksen tulisi kehittyä puolessa vuodessa noin 100 metriä, jotta 5. luokan kevääseen mennessä päästään 2000 metrin tulokseen. Oppilaalla on puolen vuoden aikana koulussa keskimäärin 20 työviikkoa. Kun 100 metriä jakaa 20 viikolle, saadaan noin 5 metrin tuloskehitys 15 minuutin ajassa viikkoa kohden. Tämän suuntainen kehitys on mielestäni hyvin maltillinen ja realistista saavuttaa nykyisillä liikuntasuosituksilla. On kuitenkin tärkeää muistaa, että ominaisuuksien kehittyminen ei ole lineaarista. Välitavoitteita käytetään esimerkinomaisina ohjeina ja matkaa, aikaa ja intensiteettiä muokataan tarvittaessa yksilöllisesti.
Kehitystä havainnoidaksemme pyrimme käymään liikuntatuntien lisäksi yhdestä kahteen kertaan viikossa jonkun muun oppiaineen kuin liikuntatunnin lopuksi liikkumassa salissa noin 10 minuuttia. Puolet ajasta käytämme johonkin oppilaiden toivomaan peliin, kuten polttopalloon ja toisen puolen reippailemme salia ympäri pyrkien pitämään suotuisalle kehitykselle sopivaa vauhtia. Lyhyet reippailut toimivat aktivaattoreina, sillä kestävyyskunnon kehittymisen kokonaisuus rakentuu riittävästä päivittäisestä ja viikoittaisesta liikkumisesta. On myös tärkeää muistaa, että oppilaiden kestävyyskunto kehittyy yksilöllisesti ja harjoittelussa huomioidaan oppilaiden terveydentila, suorituskyky ja mahdolliset rajoitteet.
Liikuntasalissa tapahtuvat pelit ja reippailut ovat olleet oppilaille mieluisa palkinto ahkerasta työskentelystä ja hyvin sujuneista oppitunneista. On ollut ilahduttavaa huomata, miten liikuntatuokioista on tullut oppilaille odotettuja hetkiä arjen aherruksen keskelle ja olemme havainneet pysyvämme mukavasti suotuisassa kehityksessä.
Liikunnan viikkotehtävät apuna fyysisen toimintakyvyn kehittämisessä
Teemme 15 minuutin tehtäviä (riipunta, soutu, naruhyppy, puolapuut) pienryhmissä kerran viikossa valitulla välitunnilla. Tavoitteena on seurata omaa edistymistä (voima, koordinaatio) ja tukea motivaatiota. Niitä ei käytetä arvosanan muodostamiseen tai vertailuun. Tehtäviä voi varioida siten, että jokaisen taitotasolle löytyy niistä sopivasti haastetta. Suorituksensa oppilaat merkitsevät pulpetinkannen sisäpuolella olevaan taulukkoon, jossa on sarakkeet jokaiselle tehtävälle ja viikolle.
 |
| Naruhyppy kehittää sekä fyysistä kuntoa että motorisia taitoja. |
 |
| Puolapuilla tehtävä vatsalihasliike kehittää tehokkaasti lihasvoimaa, selkärangan liikkuvuutta ja kehonhallintaa. |
Huomioita 3-6 -luokkalaisten fyysisen toimintakyvyn kehittymisestä
Viimeisen 10 vuoden aikana olen havainnut, että kolmannen ja neljännen luokan aikana liikuntataidot kehittyvät suotuisasti jo koulussa tapahtuvan monipuolisen liikkumisen avulla. Murrosiän kasvupyrähdyksen alettua varsinkin vapaa-ajalla vähemmän liikkuvien lasten fyysisten ominaisuuksien kehitykseen tulee usein taantumaa, millä on usein vaikutusta myös heidän liikuntamotivaatioonsa.
Tulevaisuudessa tulisikin mielestäni kiinnittää erityistä huomiota alakoulun ensimmäisten luokkien liikkumiselle suotuisan motivaatioilmaston luomiseen, monipuoliseen liikuntataitojen opettamiseen sekä näiden toimenpiteiden vaikuttavuuden seurantaan. Tällä voisimme hillitä toimintakyvyssä ja liikuntataidoissa syntyvien erojen kasvua. Jos oppilaan fyysinen toimintakyky saadaan riittäväksi 5. luokan Move!-mittauksiin mennessä, on todennäköisempää, että hänen asenteensa liikuntaa ja liikunnallisen elämäntavan ylläpitoa kohtaan säilyvät positiivisena myös jatkossa elämän eri käänteissä.
Yhteenveto
Toivon tämän artikkelin herättävän ajatuksia ja ideoita koululaisten toimintakyvyn kehittämisestä. Koulut, ryhmät ja olosuhteet maassamme ovat erilaisia ja siksi rohkaisenkin jokaista opettajaa löytämään omaan ympäristöön soveltuvan tavan kannustaa oppilaita liikkumaan terveyden kannalta riittävästi. Aikuisen innostava esimerkki, kannustus ja luovuus ovat mielestäni tärkeimmät tekijät liikkumiselle suotuisan motivaatioilmaston synnyttämisessä niin koulussa, kotona kuin harrastuksissakin.
Kirjoittaja Pasi Pitkänen, Lit.M, KM, VAT toimii luokanopettajana Kaavin alakoulussa sekä liikunta-alan yrittäjänä mm. seiväshyppyvalmentajana ja monipuolisten liikuntataitojen valmennuskouluttajana. Hän on kehittänyt Fitness Decathlon -menetelmän lasten ja nuorten fyysisen kunnon ja motoristen taitojen tasapainoisen kehittymisen seurantaan.
Kommentit
Lähetä kommentti