Kiusaamisblogi 2. Arvottomuuden tunne altistaa kiusaamiselle

Ensimmäisessä blogissani käsittelin suvaitsevaisuutta, oman toiminnan rajoja sekä omanarvontunnon järkkymistä, jotka liittyvät kiusaamiseen. Tässä toisessa blogissa avaan kiusaamisen käsitettä. Esitän toimintamallin, miten voimme välttää kiusaamiskierteen syntymisen. Haluan myös avata lisää omanarvontunnon kehittymistä ja sen vaikutusta kiusaamisilmiön syntyyn.

 

Wikipedian mukaan:

 

”Kiusaaminen on samaan henkilöön toistuvasti kohdistuvaa tarkoituksellista loukkaamista, vahingoittamista tai syrjimistä. Kiusaaminen voi olla fyysistä, kuten töniminen tai lyöminen, sanallista, kuten haukkuminen tai pilkkaaminen, tai psykologista, kuten yksin jättäminen tai eristäminen sosiaalisesta kanssakäymisestä. Kiusaajan ja kiusatun suhde on epätasa-arvoinen, sillä kiusattu on alakynnessä ja puolustuskyvytön. Kiusaamisen jatkuvuus erottaa sen ohimenevistä riidoista.”

 

Koulussa olemme luokkani kanssa miettineet, että miten voisimme puuttua tilanteisiin, jotka saattavat synnyttää kiusaamista pitkittyessään. Laadimme yksinkertaisen toimintamallin, mikäli toisen sanominen tai tekeminen tuntuu pahalle.

 

1.          Kerro toiselle, että hänen tapansa sanoa/toimia ei tuntunut hyvälle. Kun olet ilmaissut asian, toinen         tulee siitä tietoiseksi ja hänellä on mahdollisuus lopettaa vastaava toiminta ja tarvittaessa pyytää sinulta anteeksi. Näin asia saadaan korjattua välittömästi ja kiusaamista ei pääse syntymään.

 

Meistä jokainen on erilainen ja koemme asiat hyvin eri tavalla. Toinen saattaa pahoittaa mielensä asiasta, josta toinen ei ole moksiskaan. Sen vuoksi olisi tärkeää, että osaamme ottaa toisemme huomioon ja uskallamme tarvittaessa nostaa kissan pöydälle, mikäli oman sietokykymme kynnys ylittyy.

 

2.         Mikäli toinen osapuoli ei lopeta toimintaansa vaan jatkaa loukkaavaa ja epäasiallista toimintaa niin sinun tulee viedä asiaasi eteenpäin eli kertoa jollekin aikuiselle, joka voi puuttua asiaan, kuten opettajalle, kuraattorille tai omille vanhemmille.

 

Näin toimiessasi et jää yksin asiasi kanssa. Sinulla on oikeus vaatia, että tapahtumat osallisten kesken käsitellään ja selvitetään ulkopuolisen puolueettoman tahon kanssa. Näin molemmat osapuolet saavat neuvoja ja ohjeita, jotta jatkossa vastaavilta tilanteilta vältytään. Mielestäni tämä toimintamalli sopii hyvin myös esimerkiksi työyhteisöihin. Esimiehellä on velvollisuus puuttua työpaikoilla ilmenevään epäasialliseen toimintaan, mikäli sellaista ilmenee.

 

Mikä sitten tekee ihmisestä kiusaajan tai kiusatun ja mikä estää meitä asettamasta rajoja sille, miten toiset ihmiset saavat meitä kohdella? Näitä asioita meidän tulisi mielestäni pohtia, jotta ymmärtäisimme paremmin, mistä kiusaamisilmiössä on kysymys.

 

Puhuin aiemmin häpeästä ja heikosta omanarvontunnosta kiusaamisen taustalla. Omanarvontunto kehittyy meille lapsesta saakka, sen mukaan millaisen mallin olemme saaneet siitä, kuinka toisille puhutaan, kuinka toisiin suhtaudutaan ja kuinka toisia kohdellaan. Merkittävimmin lapsen omanarvontunto kehittyy vanhemmilta saadun esimerkin seurauksena. Nämä tekijät luovat lapselle käsityksen myös siitä, mikä on hänen arvonsa toisten ihmisten silmissä ja millaista kohtelua toisilta ihmisiltä voi odottaa.

 

Hieman kärjistäen voidaan sanoa, että ihmisellä, joka ei arvosta itseään, on vaikeuksia odottaa myöskään toiselta ihmiseltä arvostavaa kohtelua ja tällöin on vaikeaa asettaa terveitä rajoja sille, miten itseä ja toista voi kohdella.

 

Vääristynyt omanarvontunto ja siitä seuraava häpeä saavat ihmisten toiminnassa aikaan erilaisia negatiivisia vaikutuksia. Mielestäni ikävin vaikutus on se, että ihminen lakkaa uskomasta itseensä eikä uskalla laittaa itseään alttiiksi yrittämiselle, koska mahdollisesta epäonnistumisesta seuraisi lisää arvottomuuden tunnetta ja häpeää. Tästä seuraa se, että ihminen alkaa alisuoriutua elämässään eli ei pääse löytämään lahjojaan, kokemaan onnistumista ja saavuttamaan omaa todellista potentiaaliaan asioissa, jotka häntä kiinnostavat ja joissa hän olisi kyvykäs.

 

Miten tämä ilmiö liittyy kiusaamiseen? 

Vääristynyt omanarvontunto ja siitä seuraava häpeä voivat johtaa kiusaamiseen.

Ihminen, joka ei epäonnistumisen pelon vuoksi uskalla yrittää, passivoituu ja on usein turhautunut tilanteeseensa. Hänen omanarvontuntoa myös satuttaa toisten ihmisten onnistumisen näkeminen ja sivusta seuraaminen. Tästä seuraavaa pahaa oloa ihminen saattaa purkaa ulospäin vähättelemällä toisten suorituksia tai siirtämällä huomion toisen onnistumisesta keksimäänsä heikkouteen toisessa ihmisessä. 

 

Yhteisöissä kuten kouluissa ilmiö tulee toisinaan esille, vahingonilona toisten epäonnistumisesta. Mikäli toisten tekemisiä arvostelevilla ja vahingoniloisilla ihmisillä on riittävästi vaikutusvaltaa yhteisössä, seuraus on, etteivät toisetkaan uskalla laittaa itseään alttiiksi yrittämisen kautta mahdolliselle epäonnistumiselle. Tämä saa aikaan pelon ilmapiiriä, mikä on myös suotuisa kiusaamiselle. Näin valtaa pitävät kykenevät ohjailemaan toisten ihmisten toimintaa omien motiiviensa hyväksi. Usein kiusaajat eivät näe tai halua nähdä omaa toimintaansa yhteisölle vahingollisena vaan ovat mielessään keksineet oikeutuksen kyseiselle toiminnalle.

 

Monesti siis sekä kiusaaja, että kiusattu ponnistavat elämäänsä hyvin samankaltaisista lähtökohdista, mutta niiden vaikutukset näkyvät heidän elämässään hyvin eri tavalla. Molemmat tarvitsevat yhteisöltään tukea siihen, että osaavat asettaa toiminnalleen rajat, jotka estävät kiusaamisen syntymistä. Ilmapiiriltään terveessä yhteisössä tuetaan yrittämistä ja kannustetaan kaikkia yrittämään parhaansa asioissa, jotka tuottavat iloa ja onnistumisen kokemuksia yrittäjänsä lisäksi koko yhteisölle.

 

Olin ajatellut kirjoittaa hieman eri asioista tässä toisessa blogissani, mutta kun aloin kirjoittamaan niin koin, että on hyvä avata vielä vähän syvällisemmin omanarvontunnon vaikutuksia yksilön toimintaan kiusaamisilmiön taustalla. Yhden kirjoituksen pituuden rajaamiseksi lopettelen tältä erää tähän. Seuraavassa blogissani ajatuksenani on kirjoittaa enemmän erilaisuuteen liittyvästä kiusaamisesta, itseluottamuksesta sekä kiusaamisuhkan vaikutuksista ihmisten käyttäytymiseen yhteisössä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiusaamisblogi 1. Suvaitsevaisuus, oman arvon tunteen järkkyminen ja toimintamme rajat

Tiesitkö, että lapsen rajoittaminen on pakollista, jotta hänelle voi kehittyä stressinsietotaidot?