Kristillisiä arvoja ja tapoja on puolustettava tiukemmin

 Tämä kirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa 12.1.2025 hieman lyhennettynä

”Ystävä sä lapsien, katso minuun pienehen. Minne käynkin maailmassa, Sinä olet hoitamassa. Onni täällä vaihtelee, Taivaan Isä suojelee.”

 

Virsi 492 ja muut lastenvirret soivat ala-asteaikanani aamuisin koko koulun yhteisessä päivänavauksessa. Noin viisi minuuttia kestäneen toimituksen lopuksi otettiin opettajan johdolla aamurukous ja lähdettiin luokkiin lukujärjestyksen mukaiseen opetukseen. 

 

Nykyään virret eivät juuri koulujen päivänavauksissa soi ja monet koulut ovat luopuneet uskonnollista ohjelmaa sisältävistä tilaisuuksista ja juhlista pelätessään jälkiseuraamuksia. 

Vaikka uskonnottomien ja muihin uskontoihin kuuluvien osuus on lisääntynyt, kristillisiin seurakuntiin kuuluvia on edelleen noin kaksi kolmasosaa kansalaisistamme.  Silti lakeja ja käytänteitä on muutettu tällä vuosituhannella pienen, mutta sitäkin äänekkäämmän vähemmistön tahdon mukaan vähemmän kristillisiksi.

 

Ajattelen, että kristittyjen kiltteys ja passiivisuus ovat osaltaan olleet mahdollistamassa nykyiseen tilaan ajautumisen. Meidän on jatkossa syytä puolustaa valppaammin sitä, mikä on meille tärkeää, mikäli haluamme säilyttää kristillistä arvopohjaa ja vaalia perinteitämme kouluissa ja ylipäätään koko yhteiskunnassamme. On myös hyvä arvioida kriittisesti, onko arvoperinteemme alasajolla ja tilalle tuoduilla kyseenalaisillakin ideologioilla yhteyttä siihen, että perheiden ongelmat, yleinen levottomuus ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvät haasteet, sekä yksinäisyys, masennus ja ahdistus ovat lisääntyneet maassamme?

 

Positiivisen uskonnonvapauden nojalla kouluissamme voidaan edelleen järjestää aamuhartauksia tai muita uskonnollisia tilaisuuksia, kunhan ne ovat vapaaehtoisia, erillään muusta opetuksesta ja niiden rinnalle on järjestetty vaihtoehtoista toimintaa. 

 

Me kristityt koemme, että virsien sanomalla ja Raamatun opetuksilla on positiivista vaikutusta elämäämme ja valintoihin, joita teemme suhteessa itseemme ja lähimmäisiimme. Uskomme ja elämme todeksi sitä, että rukouksen voima kantaa, kun pyydämme Jumalalta johdatusta ja siunausta tiellemme.

 

”Ota Jeesus rakkahin Suojaas koti kallehin. 

Siunaa äitiä ja isää heille elinpäivää lisää. 

Ystävä sä lapsien pientäs auta holhoten.”

 

Pidä meitä turvissas Jeesus armohelmassas.

Suojaas sulje isänmaamme, sulta kaiken lahjaks saamme.

Johda Jeesus rakkahin, meidät taivaan kotihin.”

 

Haluan muistuttaa, että elämme edelleen maassa, jonka lipussa on Herramme Jeesuksen sovitustyöstä kertova risti tänäkin armon vuonna, jolloin on kulunut 2025 vuotta vapahtajamme syntymästä. Presidenttimme Alexander Stubb toivotti meille uuden vuoden puheessa Jumalan siunausta ja kehotti meitä asettumaan hyvän puolelle.  Emmekö ottaisi vastaan siunauksen ja antaisi hyvän puolelle asettumisen myös näkyä päivittäisissä teoissamme niin, että vaalimme sitä, mikä on meille arvokasta.