Toivoa, johdatusta ja merkityksellistä elämää

Tässä blogitekstissä haluan kirjoittaa joitakin ajatuksia merkityksellisestä elämästä, johdatuksesta ja toivosta. 

Koen, että elämässäni on ollut johdatus, joka on ohjannut minua siihen paikkaan ja niihin tehtäviin, mitkä minulle on tarkoitettu. Oikealla paikalla on levollinen olo ja voi luottaa siihen, että työ tuottaa hyvää hedelmää. Tämä tekee elämästä merkityksellisen ja antaa voimaa, vaikka arki ei aina olisi helppoa. 

 

Joskus mietin, että miten jaksaisin elää ja uskoa siihen, että huominen kantaa, mikäli en saisi kokea enää johdatusta. Nämä ajatukset tulevat toisinaan mieleen sen vuoksi, että elämässäni on ollut jakso, jossa kaikki tuntui merkityksettömältä. Silloin olin itseni kanssa hukassa, masentunut ja toivoton. Toivon palaaminen elämään liittyi siihen, että pyysin Jeesusta elämääni vähän yli parikymppisenä muutaman vuoden harhailun jälkeen. 

 

Olin saanut oppia tuntemaan Jeesuksen jo lapsena. Elämässäni oli silloin monia asioita, joista suorastaan imin kristillisiä vaikutteita ja oppeja elämääni. Oli seurakunnan päiväkerho, lapsikuoro ja kesäleirit, joissa koin olon turvalliseksi ja rakastetuksi. Näiden lisäksi oman äidin, isovanhempien, tädin ja koulussa opettajien kanssa rukoileminen oli luonnollinen osa elämää.

 

Teini-iässä nämä asiat jäivät taka-alalle ja halusin kulkea omaa tietäni ilman ”uskovaisten” sääntöjä ja tylsää elämää, jotka tuntuivat kahlitsevilta. Pian kuitenkin huomasin, että elämästä alkoi kadota ilo, kun tein toistuvasti valintoja, joita maailma minulle tarjosi ja jotka tiesin sisimmässäni vääriksi. Pikkuhiljaa ymmärsin, että asiat, jotka minua olivat kiehtoneet, eivät tuoneet onnea elämääni vaan päinvastoin nakersivat henkistä hyvinvointiani. Onneksi minulla oli kokemus paremmasta ja tiesin, että tuhlaajapojalla on aina mahdollisuus palata takasin Taivaanisän huolenpitoon.

 

Tänä päivänä tunnen suurta kiitollisuutta tästä noin 30 vuoden matkasta, joka on ollut kaikkea muuta kuin tylsää. Helppoa ei ole ollut oikeastaan missään vaiheessa, mutta elämä on tarjonnut uskomattomia haasteita ja seikkailuja ympäri maailmaa, jotka ovat tehneet elämästäni rikkaan ja joista riittää tarinoita varmasti koko loppuelämäksi. Lisäksi olen saanut elämmäni kaiken tarvitsemani, mistä olen aina haaveillut.

 

Valitettavan usein näen ympärilläni kyynisyyttä, pessimismiä ja hyvin negatiivista asennetta elämää, lähimmäisiä ja omaa itseä kohtaan. Tällöin haluaisin jakaa kokemuksiani uskostani ja sen elämääni tuomasta johdatuksesta, mitkä ovat tehneet elämästäni merkityksellisen ja rikkaan. Toivoisin, että muutkin pääsisivät kokemaan vastaavaa. Usein kuitenkin huomaan, että monilla on hyvin kielteisiä kokemuksia kristinuskosta ja kristityistä. Tämä saa itsenikin toisinaan varovaiseksi kertomaan kokemuksistani. Jotkut reagoivat hyvin negatiivisesti, kun toinen tuo vakaumustaan esille. Itsekään en toki pidä liian päällekäyvästä julistamisesta, mutta en myöskään oikein ymmärrä sitä, että esim. somessa omalla seinällään vakaumuksestaan kirjoitteleville kommentoidaan ikävästi ja loukkaavasti. 

 

Jeesus on antanut meille kristityille lähetyskäskyn, joka suorastaan velvoittaa meitä kertomaan ilosanomasta ihmisille.

 

Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."»
(Matt. 28:18–20)

Jos me kristityt emme kerro Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta lähimmäisillemme niin kuka sitten?

Haluan toivottaa jokaiselle tämän kirjoituksen lukijalle siunausta elämään seuraavan Raamatun -jakeen kera, joka on antanut itselle voimia niin hyvien kuin vaikeidenkin aikojen keskellä.

 

Jer. 29:11

Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.