Valtuustoaloiteeni liikunnan lisäämiseksi + Move-mittausten v. 2024 tulokset

 Tämän viikon keskiviikkona tulivat syksyn valtakunnalliset Move-mittausten tulokset ja tiistaina Kaavin kunnan kasvun ja oppimisen lautakunta käsitteli valtuustoaloitteeni liikunnan lisäämisestä Kaavin alakoululaisille. Esitin kuljetusoppilaiden nouto- ja jättöpysäkkien siirtämistä noin 500 metrin päähän koulusta, jolloin oppilaille tulisi päivittäin noin kilometrin matka lisää liikuntaa. 

Jo aloitetta jättäessäni tiedostin, että sen läpimeno sellaisenaan on epätodennäköistä. Toivoin kuitenkin, että aloite herättäisi erityisesti aikuiset pohtimaan arkisia valintojaan lasten liikkumisen lisäämiseksi. Tavoitteeni oli ja on edelleen, että Kaavin kunnassa lähdettäisiin toden teolla miettimään, miten heikentynyttä fyysistä aktiivisuutta voitaisiin kehittää ja ryhtyä vaikuttaviin toimenpiteisiin asian korjaamiseksi.

Aloitteeseeni liittyen on tapahtunut seuraavia positiivisia asioita:

• Aloite on tullut kaavilaisten erityisesti oppilaiden vanhempien tietoisuuteen ja siten herättänyt keskustelua ja pohdintaa arjen valinnoista liikkumisen lisäämiseksi. 
• kunnan virkahenkilöstö on saanut tietoa oppilaiden koulumatkoihin liittyvästä liikunnasta. Ilahduttavaa on se, että suurin osa kuljetusoppilaista liikkuu oman kodin päässä jalkaisin tai pyörällä kotiovelta pysäkille, josta taksi tai bussi käy heidät noutamassa. 
• Kasvun ja oppimisen lautakunta on pohtinut, että miten kouluaikana oppilaita voitaisiin aktivoida liikkumaan enemmän. Välkkäritoimintaa ollaan aktivoimassa uudelleen sekä mietitään, miten kunnan liikunnanohjaajan työpanosta voitaisiin lisätä koulupäiviin erityisesti välitunteihin.
• Sivistyslautakunta suosittaa taajamassa asuvia Kaavin koulun oppilaita liikkumaan koulumatkansa kävellen tai polkupyörällä. Tämä lisää merkittävästi päivittäistä fyysistä aktiivisuutta.

Aloitteeni käsittelyyn liittyen olen huolissani ja harmissani seuraavista asioista:

• Päätöksessään Kasvun ja oppimisen lautakunta lausuu, että liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden lisäämisen pitää perustua vapaaehtoisuuden ja lasten omaan motivaatioon.
• Moni kaavilainen ymmärsi aloitteeni tarkoituksen väärin ja tästä seurasi erittäin ikävää, epäasiallista ja jopa vihamielistä kommentointia minua ja aloitettani kohtaan.
• Liikunnan lisäämisen tulisi tavoittaa ennenkaikkea ne oppilaat jotka liikkuvat terveyden ja fyysisen toimintakyvyn kannalta liian vähän. Välituntiliikunta on pääsääntöisesti vapaaehtoista ja suurena riskinä on, että ohjatun välituntiliikunnan lisääminen tavoittaa pääosin niitä oppilaita, jotka jo liikkuvat riittävästi jo muutenkin.

Haluan korostaa kasvattajan vastuuta lasten hyvinvoinnista eli myös riittävän liikkumisen määrästä arjessa. Liike on lääke, jonka avulla voimme ravinnon, unen ja puhtauden ohella tehokkaimmin välttää niiden suun kautta otettavien lääkkeiden määräämisen meille. Kuinka moni aikuinen kieltäytyy antamasta lapselleen lääkärin määräämää lääkettä, mikäli lääkkeen ottaminen ei perustu lapsella vapaaehtoisuuteen tai lapsen omaan motivaatioon? Emme varmasti saa korjattua maamme liikkumattomuutta, mikäli lapset saavat päättää liikkumisen määrän varsinkin sen jälkeen, kun me aikuiset olemme antaneet heille älylaitteen tai pelikonsolin käteen jo taaperoiässä.

Kerron tähän vielä esimerkin omalta varusmiespalveluajalta. Herätys komppanijassa oli klo 6 ja n. 2km:n aamulenkille piti olla valmiina lähtemään pihalla klo 6.05. Arvatkaa kuinka moni olisi osallistunut lenkkiin, jos olisimme saaneet vapaasti valita lähtemisen. Kuitenkin kaikki siellä olivat ja se teki meille hyvää. Siitä tuli ennen pitkää inttiarkeemme terveellinen rutiini, joka alkoi tuntua ihan ok:lta, vaikka alussa se ei tuntunut kovin hyvältä.

Haluan ajatella, että aloitteeseeni liittyvät ikävät kommentit ovat saaneet lukijoita kuin kommentoijia miettimään, että miten jatkossa olisi fiksumpaa toimia vastaavanlaisissa tilanteissa. Aloitteiden tekeminen kun on jokaisen kuntalaisen oikeus. Pitää luottaa päätöksentekoprosessiin, että aloitteet johtavat hyvään lopputulokseen toteutuskelpoisella tavalla.

Siitä en ole pahoillani, että lasten liikuttamisesta käytävä keskustelu jatkuu ja voimme yhdessä löytää vaikuttavia keinoja hyvää mieltä, terveyttä ja toimintakykyä tuovan liikunnan lisäämisestä. Tästä hyvänä esimerkkinä Kaavilla on Suomen harrastamisen mallin mukainen liikuntakerho, joka on koonnut syyslukukausittain jo muutaman vuoden ajan 30-40 innokasta 1-4 -luokkalaista liikkumaan koulun liikuntasaliin keskiviikkoisin klo 13-15. Intoa lapsilla olisi liikkua kevätlukukausikin ja valtion rahaakin siihen olisi, mutta lukujärjestys- ja kuljetusteknisistä syistä kerhoa ei aiempina vuosina ole voitu kevätlukukaudella toteuttaa. Toivotaan, että tänä talvena kerho voisi jatkua kevätlukukaudellakin ja siihen löytyisi myös halukas vetäjä.

Loppupelissä me aikuiset kuitenkin olemme niitä lasten liikkumisen mahdollistajia tai estäjiä. Jos tahtoa riittävästi löytyy niin keinot liikkumisen lisäämiseksi varmasti ovat olemassa. Näin ajattelen ja tähän pyrin toiminnallani.