Kiusaamisblogi 3. Kiusaamisen siemen itää kulttuurissamme ja itsetunnossamme

Tässä kolmannessa blogissani lupasin käsitellä erilaisuuteen liittyvää kiusaamista, itseluottamusta sekä kiusaamisuhkan vaikutuksista ihmisten käyttäytymiseen yhteisössä.

 

Koulussamme oli hiljattain koko koulun yhteinen vanhempainilta, jossa käsittelimme kiusaamista. Tehtävänämme oli pohtia pienryhmissä mm. kiusaamisen ilmenemistä ja etsiä ratkaisuja sen kitkemiseksi. Monesta ryhmästä nousi esille erilaisuuteen liittyvä kiusaaminen, jonka vuoksi joutuu helposti silmätikuksi tai eristetyksi muusta porukasta. Syyksi voi riittää vääränlainen pukeutuminen, poikkeava käyttäytyminen, ulkonäkö tms. Vanhempien keskusteluissa nousi esille huoli kiusatuksi joutumisesta, jos vaatteet eivät ole yleisesti hyväksyttyjä, niin sanottuja ”merkkivaatteita”. Tämä on varmasti aito huoli, sillä oppilaat ovat myös ilmaisseet saman syyn kiusatuksi joutumiselle.

 

Miksi meidän on niin vaikeaa sietää ja hyväksyä erilaisuutta? 

Ajattelen, että usein kysymys on niin sanotuista kirjoittamattomista säännöistä eli normeista, jonka mukaan ihmisten oletetaan toimivan. Mikäli joku ei toteuta normia, niin siitä seuraa jonkinlainen sanktio ja pahimmillaan kiusaamista. Mielestäni meidän tulisi pohtia, miten ja mistä nämä normit tulevat ja kuka niitä ylläpitää. 

 

Ajattelen, että useimmiten normit ovat yhteisöä suojaavia ja hyväksi yhteisön hyvinvoinnille. Suomalaisessa kulttuurissa yksi hyvä normi liittyy täsmällisyyteen ja korkeaan työmoraaliin. Pyrimme saapumaan ajoissa tilaisuuksiin ja myöhästymisiin liittyy usein yhteisön taholta paheksuntaa. Joissakin muissa maissa ja kulttuureissa myöhästely on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Tilaisuudet alkavat usein myöhässä, koska iso osa ihmisistä, jopa tilaisuuden avainhenkilöt ovat myöhässä. Suomessa koetaan kunnia-asiana olla ajoissa ja tehdä sovitut asiat moitteettomasti luvatussa aikataulussa.

 

Suomalaisessa kulttuurissa on myös sellaisia normeja, jotka eivät mielestäni aina palvele yksilön tai yhteisön hyvinvointia. Sanonnat ”Kel onni on, se onnen kätkeköön.”, ”Ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.”, ”Ei kauneus ja viisaus samaan päähän mahdu.”, ”Vaatimattomuus kaunistaa.” tai lausahdus ”Mikä se luulee olevansa?” kertovat jotain suomalaisten mielenmaisemasta ja asennoitumisesta onnistumisiin. 

 

Mielestäni näihin sanontoihin liittyy heikosta itseluottamuksesta aiheutuvaa kateutta ja pelkoa toisen onnistumisesta ja menestymisestä. Sanonnat antavat viestin, että ei pidä tehdä itsestään ja onnistumisistaan numeroa. Tulee olla vaatimaton ja ikään kuin piilotella osaamistaan ja tekemisiään. Suomalaisena ajattelen, että näissä sanonnoissa on myös takana viisautta, ettei omalla menestymisellään tulisi pröystäillä. Ajattelen, että usein ne kuitenkin antavat väärän viestin lapsillemme, kun kateuden kyllästämää ajatusmaailmaa iskostetaan päähämme pienestä pitäen. Juuri koulumaailmassa näen monissa lapsissa paljon potentiaalia ja lahjakkuutta, joka ei koskaan pääse esille, koska yhteisö lannistavilla kommenteillaan sammuttaa sen hennon liekin, joka lapsen sisällä lepattaa. Huonoa itseluottamusta paikataan toisten vähättelyn lisäksi usein juuri materialla, kuten merkkivaatteilla ja puhelimilla. Niille, joilla ei ole samanlaista, annetaan ymmärtää, että on jotenkin vähempiarvoinen ja ei voi kuulua porukkaan. 

 

Meidän jokaisen, etenkin aikuisten, tulisi pohtia sanojamme, tekojamme ja niiden taustalla olevia motiiveja. Millaisia viestejä välitämme asenteillamme ja miten kommentoimme lähimmäistemme tekemisiä vaikkapa lastemme kuullen? Olemmeko tyytyväisiä omaan elämäämme? Jos emme, niin voisimmeko tehdä asialle jotakin sen sijaan, että puhumme toisista ikävästi ja ylläpidämme kateuden ilmapiiriä. 

 

Loppukaneetiksi sopii mielestäni hyvin entisen huippuseiväshyppääjän ja nykyisin kolmiloikkaaja Senni Salmista valmentavan Matti Monosen sanonta: 

”Itseluottamusta ei voi ostaa. Se pitää ansaita.”

 

Lähde siis etsimään itsestäsi löytyviä vahvuuksia ja lahjoja. Rakenna työnteon kautta niiden avulla hyvä itseluottamus. Tämän jälkeen sinulla ei ole todennäköisesti enää tarvetta kadehtia toisia vaan pystyt keskittymään oman elämäsi onnellisuuden rakentamiseen ja jopa iloitsemaan myös toisten onnistumisista.