Kiusaaminen ei ole pelkästään koulun ongelma

Tämä kirjoitus on julkaistu Koillis-Savo-lehdessä 13.4.2022

Kaavin koulun vuoden 2021 kiusaamistilastot ovat nousseet keskusteluihin viime aikoina. Asiaa on puitu sosiaalisessa mediassa ja entinen Koillis-Savo lehden päätoimittaja Pirjo Mononenkin nosti aiheen esille täällä mielipideosastolla viime viikon lehdessä. On hyvä, että asiasta ollaan huolissaan, mutta tapa miten keskustelua käydään, kertoo mielestäni siitä, että kiusaamisen ydinsyytä ei ole täysin tunnistettu. 

Uskon, että me opettajat teemme kiusaamisen kitkemiseksi joka päivä parhaamme kaikissa maamme kouluissa. Tämä viimeisin THL:n tilasto perustuu Kaavin osalta siis kahdelle luokalle tehtyyn kyselyyn, jossa puhutaan vajaan 40 oppilaan otannasta. Pienillä paikkakunnilla tilastoprosentit saattavat heilahdella vuosittain hyvinkin merkittävästi verrattuna paikkakuntiin, jossa kyselyyn vastaajia on satoja. Koulumme omassa luokille 1-6 teettämässämme koulukyselyssä, johon vastasi 135 oppilasta, kiusaamista koki 11,9% oppilaista. Tämäkin luku osoittaa, että meidän tulee jatkaa ponnistelua kiusaamisen kitkemiseksi.

Kaavilla, kuten varmasti muillakin paikkakunnilla, oppilashuollon resurssipula aiheuttaa suuria haasteita kaikkien koulussa toimivien hyvinvoinnille. Pahoinvoiville oppilaille ei tällä hetkellä pystytä järjestämään ammatillista apua tarvittavalla aikataululla. Tämä heijastuu väistämättä koulun arkeen pelkona ja ahdistuksena, mikä varmasti vaikuttaa myös oppilaiden kokemaan kiusaamiseen.

                      Kiusaaminen on yksi pahoinvoinnin ilmentymistä. Useimmin kiusaamisessa on kysymys arvottomuuden tunteen synnyttämän häpeän ja pelon siirtämisestä ihmiseltä toiselle. Se ei ole pelkästään koulun ongelma, vaan koskettaa koko ympäröivää yhteisöä. Mikäli ydinsyytä ei saada korjattua, kiusaamisen kierre jatkuu ja siirtyy usein valitettavasti sukupolvelta toiselle. Meillä Kaavilla tämän ongelman ilmenemistä olemme voineet koulun lisäksi havaita niin valtuustotyössä, työpaikoilla kuin puskaradionkin ilmapiirissä. Vain henkisesti kyllin vahva ja kypsä yhteisö näkee kiusaamisen tekojen taakse, eikä alistu häpeän ja pelon ikeen alle. Olemmeko me Kaavilla riittävän vahvoja, että pystymme jatkossa puuttumaan kiusaamiseen tavalla, jolla saamme sen aisoihin? Kiusaaja on ensisijaisesti se, joka tarvitsee apua ja ymmärrystä, mutta myös viestin siitä, ettei hänen ilmentämänsä toiminta ole hyväksyttävää. Kiusaamisen estämiseen tarvitaan meitä jokaista, sillä sivustaseuraajat ovat yleensä niitä, jotka vaikuttavat siihen, kumpi osapuoli on lopulta vahvempi. Kiusaajat ovat usein niskan päällä, koska he tavallisesti valikoivat kohteeksi sellaisia ihmisiä, jotka on helpointa nujertaa. Jos kiusaaminen etenee liian pitkälle, myös kiusattu tarvitsee apua. 

                      Kiitos Pirjo, kun osaltasi nostit tärkeän aiheen esille. Haastan sinut ja kaikki muutkin lukijat sanoista tekoihin. Itse ajattelin aloittaa kirjoittamalla blogiini omia kiusaamiskokemuksiani käsittelevän juttusarjan. Siinä pyrin avaamaan kiusaamiseen liittyviä syitä ja seuraamuksia sekä selviytymismalleja. Toivottavasti joku voi saada niistä apua omaan tilanteeseensa.

Kommentit

  1. Jätän tämän vain tähän:
    https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000008410936.html

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiusaamisblogi 1. Suvaitsevaisuus, oman arvon tunteen järkkyminen ja toimintamme rajat

Kiusaamisblogi 2. Arvottomuuden tunne altistaa kiusaamiselle

Tiesitkö, että lapsen rajoittaminen on pakollista, jotta hänelle voi kehittyä stressinsietotaidot?